Minulla on ollut jo maisteriopinnoista alkaen selvä visio siitä, että haluan toimia tulevaisuudessa kliinisen kuntoutustyön ja tutkimuksen tekemisen välimaastossa. Tämä visio omasta sijoittumisestani työelämässä tuntuu yhä mielekkäälle. Tulevan tutkinnon pitäisi siis ainakin muodollisesti pätevöittää minut tällaisiin tehtäviin. Yksi vaihtoehto on yrittää itse työllistää itsensä.
Omat osaamis- ja tutkimusalueet liittyvät terveyteen, tuki- ja liikuntaelinongelmiin sekä fyysisen kunnon harjoittamiseen. Liikunta- ja terveysteemoillahan löytyy takuulla kuulijakuntaa, mutta luonnollisesti tarjontaa, asiantuntijuutta ja ”asiantuntijuutta” on runsaasti. Liikunnan, terveyden ja sairauksien suhteen kun tuntuu olevan yleisesti sellainen käsitys, että esim. liikunnan harrastaminen tai jonkin sairauden / vaivan itse kokeminen pätevöittää ihmiset myös kyseisen asian asiantuntijana ja neuvonantajan. Ongelmana ei siis ole aiheiden yleinen kiinnostavuus, vaan se, kuinka erottua sosiaalisessa mediassa asiantuntijana kaikkien miljoonien muiden ”asiantuntijan” joukosta. Toisaalta haluan, että niissä sosiaalisen median yhteisöissä mihin osallistun, olisi matti ja maija meikäläisen lisäksi mukana myös kuntoutus- / liikunta-alan ammattilaisia sekä ehkä näiden alojen tutkijoitakin.
Tässä vaiheessa edellä kuvaamiini aihealueisiin liittyvä blogikirjoittelu ja kommentointi tuntuvat siltä osa-alueelta, joka kiinnostaa eniten. Olen varma siitä, että sellaisia aiheita kohtaan, joissa tiede oikeasti kohtaa käytännön, löytyy mielenkiintoa. Pitkäjänteistä ja aktiivista toimintaahan omien ajatusten esiin saaminen toki vaatii. Yhdellä foorumilla on mahdotonta vastata tavallisten kansalaisten ja oman alan ammattilaisten mielenkiinnon kohteisiin. Toisaalta kummankin yhteisöjen kanssa samojen aiheiden läpikäyminen voisi olla hyvin mielenkiintoista ja uusia ajatuksia herättävää.
Toimintaan tarvittava ajallinen panostus mietityttää eniten. Mielestäni hyvä blogi tarjoaa uutta pureskeltavaa säännöllisin väliajoin. Oma tutkimusprojekti alkaa kääntyä kohta loppusuoralle ja tällä hetkellä ajankäytöllisesti uusille ideoille ei löydy riittävää tilaa. Jos jotain tehdään, niin se pitää tehdä kunnolla tai sitten jättää kokonaan tekemättä (ja harmitella tekemättä jättämistä joskus myöhemmin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti